Reittisuunnitelmat ja budjettia

Pitkän pohdinnan ja suunnittelun jälkeen alkupräinen reittisuunnitelmamme oli seuraava

• Päivä 1. Luttojoen silta - Ylemmän kiertämäjärven autiotupa (teltta)
• Päivä 2. Ylempi Kietämäjärvi - Muorravaarakka
• Päivä 3. Muorravaarakka  - Sarvioja (Pirunportin ja paratiisikurun kautta)
• Päivä 4. Sarvioja - Porttikoski
• Päivä 5. Porttikoski - Kulasjoen laavu
• Päivä 6. Kulasjoen laavu - Kiilopää

Lopullinen reitti kaikkien kommellusten jälkeen oli seuraava

• Päivä 1. Luttojoen silta - Ylemmän kiertämäjärven autiotupa (teltta)
• Päivä 2. Ylempi Kietämäjärvi - Maalpurinoja
• Päivä 3. Maalpurinoja - Muorravaarakka
• Päivä 4. Muorravaarakka  - Sarvioja (Pirunportin läpi, ei Paratiisikurussa käyntiä)
• Päivä 5. Sarvioja - Lankojärvi
• Päivä 6: Lankojärvi - Kiilopää

Yritän saada matkakertomuksen kuvineen pian tänne luettavaksi.  Sekä reitin karttanäkymällä päiväkohtaisesti.


Budjetti

Lennot Helsinki-Ivalo-Helsinki 189 €/hlö
Taksi Ivalon lentoasemalta Näverniemen lomakylään n. 32 €
Majoitus Näverniemen lomakylässä 70 €/ 3hh huone
Kuljetus Ivalosta Raja-Jooseppiin 110 € /3 henkeä
Majoitus Kiilopää/Saariselkä 153 €/3 hh
Bussi Saariselkä - Ivalon lentoasema 9 €/hlö
Ruokatarvikkeet tulee vielä näiden kulujen päälle.

Mussutuspussit

Tällä kertaa päätin olla järkevä mussutuspussien suhteen ja varasin vain yhden pussin/päivä. Mini-minigrippipussit ovat oivallinen koko mussutuspussille. Pussiin mahtuu ihan tarpeeksi ja se mahtuu hyvin takintaskuun tai housujen reisitaskuun.

Rakastan kuivattuja hedelmiä ja tälläkin kertaa ne muodostivat pääosan pussien sisällöstä. Olen pähkinälle allerginen ja tänä vuonna jätin ne pusseista pois. Karkkia pitää aina olla pussissa ja etenkin salmiakkia. Kokemus on opettanut, että salmiakki menee helposti limaiseksi, joten tänä vuonna ostin salmiakkipussin erikseen.

Näitä pusseistani löytyy
-  Coco Loco tropisk mix (rusinoita, mangoa, papya, ananas, cocos)
- Pirkka Raesekoitus
- Sun-Maid rusinoita
- Kuivattu mansikka, Prima-mausteet
- Tahitimix, Prima-mausteet (Papaija, Ananas, banaani)
- Valkosuklaajugurttibanaanilastu

Edellisiin vaelluksiin poiketen, multa jäi osa mussutuspusseista syömättä. Parina päivänä en synyt mussuja ollenkaan, en kyllä tiedä miten siinä niin pääsi käymään...

pari viikkoa vaellukseen

Parin viikon kuluttua olemme valloittamassa UKK-puiston tuntureita :). Tässä ehti sairastamaan pienen flunssan ja parhaillaan olen toipumassa siitä hyvää vauhtia. Seuraavat pari viikkoa pitää ottaa rennosti ja rauhallisesti, jotta olen varmasti 100% parantunut taudista ja pääsen vaellukselle mukaan.

Yöpymiset ennen ja jälkeen on vihdoinkin varattu ja saimme ne kohtuuhintaan. Varaamatta on enää kuljetus Ivalosta Raja-Jooseppiin, mutta sekin on työn alla. Perinteitä noudattaen yövymme vaelluksen jälkeen kunnon hotellissa nauttien saunasta ja hyvästä ruoasta :D.

Vaelluskamat alkaa pikku hiljaa olemaan kasassa ja odottaa niiden pakkaamista rinkkaan. Ensi viikolla vaelluspoppoomme kokoontuu vihdoinkin yhteen suunnittelemaan reittiä ja ruokapolitiikkaa. Ajatuksena on välttää mahdollisimman paljon valmisruokia ja tehdä ruokaa itse luonnon helmassa. Saatamme kuivattaa tällä kertaa ruoka-aineita itse... Syysvaelluksilla on kiva kun tuoretavarakin, kuten juusto, voi ja leikkele, säilyy jonkin aikaa pilaantumatta.

Helsinki - Ivalo - Helsinki

Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme lentää Helsingistä Ivaloon ja vaeltaa Saariselkä - Raja-Jooseppi väli jompaan kumpaan  suuntään. Koska Norwegian aloittaa lennot vasta loka-marraskuussa, ja me olemme menossa syyskuussa, varasimme Finnairin lennot. Pari vuotta sitten lento toimi hyvin.

Näillä näkymin suunnitelmissa on ottaa Ivalosta taksi Raja-Jooseppiin ja lähteä siitä suunnasta liikkeelle ja olla lopuksi yksi yö jossain  tai sitten ei. Lennämme iltalennolla, joten yövymme Ivalossa ekan yön ja lähdemme aamulla liikkeelle. Koska aloitamme vaelluksemme viikonloppuna, emme pääse hyödyntämään Murmanskiin menevää bussia. Taksi asemalta sai oikein mainiota palvelua ja hinta-arvio tuli nopeasti ja toivottelivat tervetulleeksi.

Ruskaretki mielessä

Viime vuonna pidimme taukoa vaelluksen suhteet ja tänä syksynä olisi tarkoitus taas plikkojen kanssa lähteä Lappia koluamaan. Kohteena olisi tällä kertaa UKK-puiston erämaa ja tavoitteena noin viikon mittainen vaellus kauniissa Ruskamaisemissa. Tarkoituksena olisi vaeltaa merkkaamattomia reittejä ja valloittaa vaaroja ja tuntureita. Huippujen valloittamista olen alkanut harjoittelemaan töissä portaiden kiipeämisellä. Portaita meinaan kertyy lähes 200 kerrallaan ja on oivaa harjoitusta.

Tälle kerralle olen joutunut hankkimaan jonkin verran uusia varusteita. Vanhat vaelluskenkäni Meindel Lhotse alkaa olla tiensä päässä vallustarkoituksessa ja ne ovat iän lisääntyessä käyneet pieneksi. Toimii kyllä marjametsässä ja muutoin ulkoillessa. Uudet Vaelluskengät löytyi Riihimäen erämessuilta edullisesti ja pitkän pohdinnan jälkeen ostin Meidl Island -kengät. Retkiaitassa kävin kyllä sovittelemassa Lundhagsin kenkiä, mutta en raaskinnut niitä loppupeleissä sitten ostaa. Meidelin lesti sopii omaan jalkaan ja ne tuntuvat hyvältä.  Kenkien sisäänkävelyn olen aloittanut hiljallee, mutta tarkoitus olisi tehdä muutama pitkä kävelylenkki kengillä, jotta ne muotuotuvat vallusta varten jalkaani.

Toinen kallis ostos oli 3-vuodenajan makuupussi. Vanha makuupussini vetoketju oli vähän krenkku ja en uskaltanut ottaa riskiä, että se hajoaa kesken matkan. Suuresta valikoimasta päätin valita Viking Warmpeace 600, jonka limit confort on -9. Makuupussi painaa vain 1200 g, joten on oivallinen gramman viilaajalle. Kesähelteellä testailin pussia +27 huoneen lämmössä... pussi oli yllättävän tilava ja pystyin kääntymään siinä mukavasti. Pussi vaikutti muutoinkin erinomaiselta. Syksyllä se tulee sitten testattua kunnolla. Onhan kyseinen makuupussi pärjännyt erinomaisesti Retki-lehden testissä 2010 ja sitä on kehuttu. Hintakin oli alle 200 euroa. Toisaalta pussin kestää vuosia kun kesävaelluksille on oma makuupussinsa.

Menneellä viikolla ompelin sadeviitan maastokuvioisesta kankaasta. Ajattelin kokeilla viitan käyttöä syksyllä. Tähän asti olen käyttänyt sateenpitävää ulkoilupukua ja rinkan  sadesuojaa. Vettä kuitenkin pääsee jonkin verran selän puolelta valumaan ja rinkkaa kastelemaan. Olen kuullut paljon kehuja sadeviitasta ja ajattelin kokeilla sitä ystäväni suosituksesta. Tuumasta toimeen kävelin Eurokankaaseen ostamaan sadepukukangasta, jossa on hopeinen toinen puoli (UV suoja). Sateenpitävyys ei kylläkään ole suuri, sillä kankaan vesipilari on 1000. Halusin viittaan kunnon hupun, joten irrotin Haltin ulkoilutakkini hupun ja piirsin siitä kaavan. Täytyy myöntää, että siitä tuli todella hyvä ja sain pienen lipan huppuun. Saattaa olla, että lisään viittaan vielä rintataskun, mutta katotaan.  Pienen mokan tein kyllä sivujen tarranauhojen kiinnittämisessä eli ompelin ne väärinpäin. Voi olla, että vielä korjaan ne. Katsotaan. Helman takaosa on etuosaa pidempi ja laahaa maata ilman rinkkaa selässä. Jotta sitä voi käyttää myös ilman rinkkaa, nakuttelin takaosaan neppareita, joilla helman saa nostettua samalle tasolle etuosan kanssa. Laitan myöhemmin kuvan viitasta tänne blogiin.

ruktajärvi-sulaoja

Lähdimme aamulla aikaisin matkaan. Olimme edellisenä iltana sopineet mökissä majoittuneiden naisten kanssa, että lähdemme aikaisin ja että pakkaamme rinkat ulkona aamulla. Aamu oli raikas, mutta aurinkoinen. Matkaa oli enään 12 km ja aikaa sopivasti. Teimme jälleen eväsleivät ja keitimme kuumaa vettä termariin, jotta voimme juodan matkan varrella lämmintä teetä.

Matka taittui joutuisasti ja harjulla istuimmekin sitten nauttimaan näkymistä ja syömään leipää ja juomaan kuumaa teetä.

Otimme Sulaojan lähteellä viimeiset kuvan ja olimme aivan aikataulussa Sulaojalla. Meillä jäi vielä aikaa vähän puhdistautua ja vaihtaa kengät ennen bussin tuloa. Sitten ei muuta kuin tien varteen odottamaan bussia, joka tuli aivan ajallaan.

Täytyy myöntää, että oli mahtava päästä Inarissa lämpimään suihkuun ja sen jälkeen mennä syömään pitkän kaavan kautta.

Ensi vuonna sitten uuden kujeet...

Kuivi-Ruktajärvi

Matka jatkui koleassa, mutta aurinkoisessä säässä avotunturissä. Koko matka kulki käytönnössä avotunturissa. Reittiselostuksen mukaan maasto olisi helppokulkuista. Vointini aamulla oli aika kauhea, johtuen edellisen päivän kastumisestä ja flunssasta. Otin aamulla kunnon tropit, jotta matka taittuisi.

Matkalla tunturissa näimme vihdoin ja viimein niitä porojakin. Tähän asti oli näkynyt vain papanoita... ja olihan sitä välillä myös kivikkoista rakkaakin edessä.

Ensimmäisen levähdystauon pidimme Akukammilla noin 10 km päässä kuivista. Matkalla saimme myös muutaman vastaantulijan. Kammi oli täysin uusittu ja oli todella siisti. Kammi soveltuu myös yöpymiseen. Vanha kammi oli jätetty uuden taakse ja näytti kyllä aika kämäiseltä uuteen verrattuna. Tee ja voileivät maistuivat todella hyvältä ja minä otin vähän lisää troppia.

Ennen Njavgoaivin autiotupaa ylitettiin taas joki. Samalla otimme joesta juomavettä, sillä se alkoi olemaan lopussa ja tarvitsimme sitä ruoan laittoon. Maasto muuttui taas tunturikoivikoksi ennen autiotupaa.

Autiotuvalla laitoimme sitten iltaruoan. Tarkoitus oli syödä lihapullia ja spagettia, mutta lihapullat oliskin pitänyt paistaa erikseen, joten söimme kermapastaa tonnikalalla höystettynä ja hyvää oli. Pidimme tuvalla ihan kunnon tauon.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli vaeltaa Njavgoaivin autiotuvalle ja yöpyä siellä, jolloin päivälle tulisi mittaa 17,5 km viimeiselle päivälle jäisi 18 km. Halusimme kuitenkin ehtiä perjantaina aamubussiin eli 10.50 lähtevään linja-autoon, joten päätimme vaeltaa Ruktajärvelle asti yht. 23,5 km ja jättää viimeiselle aamulle 12 km.

Lapissa on mukava vaeltaa kesällä, kun aurinko ei laske. Myöhään illallakin näkee vielä kulkea...

Matka jatkui tunturissa tuntureiden reunaa pitkin, kunnes alkoi laskeutuminen ruktajärvelle. Minua odotti jälleennäkeminen makuupussini kanssa ja makuupussin kiilto silmissä askel oli aika reippaanpuoleinen... tytöt valitti, että pistin juoksuksi...

Jotta pääsisimme ajoissa matkaan, päätimme taas yöpyä tuvassa. Siellä oli meidän lisäksi pari naishenkilöä yöpymässä ja tupa oli lämmitetty todella, todella kuumaksi. Olimme perillä klo 21, joten söimme pikaisesti iltaupalan ja laitoimme kamat aamua varten mahdollisimman valmiiksi.