Jalkoja pakottaa jo....

Jospa pitkästä aikaa laittaisi tännekin joitakin ajatuksia ja suunnitelmia. Ollaan joulukuussa, mutta mieli halajaisi jo vaellukselle Lapin tuntureille.... voi kun olis jo kesä.

Suunnitelmissa ensi kesälle olis Kuivin reitti Kevolla. Kulunut vuosi on mennyt sairastaessa ja kuntokin on romahtanut alas. Joulun jälkeen pitäiskin aloittaa kunnon kuntokuuri ja toivoa terveenä pysymistä. Muutoin joutuu jättämään vaelluksen väliin ja sitä en haluaisi.

Olen joka vuosi päättänyt päivittää/uusia vaellusvarusteitani. Viime vuonna vuorossa oli trangian osto tai oikeastaan polttimon osto. Yli 15 vuotta vanha spriipolttimoni hajosi karhunkierroksella, ja pitkän pohdinnan jälkeen ostin primuksen kaasupulloon kiinnitettävän polttimon. Kattilat oli toimivat ja niitä oli runsaasi, joten miksi ostaa kokonaan uutta setti. Kesän vaelluksella huomasimme tuulisuojan tarpeellisuuden ja se onkin vuorossa ensi kesäksi. Itse asiassa olen sen jo Varuste.net:stä tilannut/varannut. Primukselta kun tuli syksyllä vastaaviin polttimoihin sopiva tuulisuoja. Käyttämättömän sen voi kääntää ylösalaisin kaasupullon päälle, joten se ei vie turhaa tilaa matkalla. Tuulisuojan myötä ehkä pietzo-sytyttimen käyttökin onnistuu.

Herajärvenkierros 2009

Tänä vuonna vuorossa oli sitten Herajärven kierros 40 km heinäkuun puolessa välissä. Ryhmämme oli kasvanut kahdella eli viisi mimmiä lähti kierrosta vaeltamaan.

Starttasimme Helsingistä 14.7. aikaisin aamulla kohti Joensuuta, josta noukimme viimeisen vaeltajamme kyytiin. Yllätys, yllätys, vettä tuli kuin aisaa. Onneksi kiitos nykyisen teknologian, voi paikallissäätä seurata kännykästä sadekarttoineen päivineen. Kolilla ei sitten enää satanutkaan vettä, vaan sää kirkastui.
Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään. Luonto oli märkä ja heinä pitkää. Matkalla oli pari ihanaa niittyä.

Ensimmäinen etappimme oli Ryläyksen kota 10km:n päässä Ukko-Kolilta. Alkumatka oli helppoa ja suhteellisen tasaista, mutta Ryläystä lähestyttäessä alkoi maastokin muuttumaan. MUTAA, MUTAA ja MUTAA, kiva nousu ja lisää Mutaa.... Sade oli tehnyt rinteistä hiukan liukkaita....

Ennen Ryläystä oli lähde, jossa täytimme kaikki pullot ja purnukat. Itse Ryläyksellä kun ei vettä ollut ja seuraavallekin päivälle tarvittiin juomavettä ym. Nousu Ryläykselle oli rankka, mutta sen jakoi kun tiesi perillä saavansa kylmää lonkeroa ja notskilla paistettua makkaraan.

Kohdalla saimme olla keskenään, sillä muita matkalaisia ei sinne eksynyt. Kyllähän viisi naista hetkessä valtaa kodan ja tavarat oli hekessä levällään.

Hyvinnukutun yön jälkeen aloitimme matkan kohti Ylä-Murhin telttailualuetta. Sää ei olis voinut olla parempi, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöä riitti. Maisemat oli huikeita!

Nousuja ja laskuja riitti ja niiden kunnossa olisi ollut toivomisen varaa. Itselleni ainakin nousut olivat todella raskaita ja lopulta kiersin yhden matkasisaren kanssa Kolivaaran tietä pitkin. Oli mukavaa vaihtelua kävellä kuivalla tiellä ja ihailla maalaismaisemia. Osa poppoostamme kiipesi Kolivaaran kautta ja totesivat, että olipas huonossa kunnossa eikä polkua meinannut välillä erottaa.

Juomavettä oli suhteellisen hyvin saatavilla, kiitos sateisen alkukuun. Kartta matkalla oli aivan ehdoton, sillä sen avulla tiesi purojen sijainnit ja pystyi tietämään nousun ja laskun jyrkkyyden. Etenkin kuumalla kesäpäivällä vettä kuluu reilusti ja kuivana aikana pienemmät purot on kuivia.


Lounastaon pidimme Kiviniemen tilan pihapiirissä. Kiviniemestä lähdettäessä oli vuorossa Sikosalmen ylitys vetolautalla. Ja kuten kuvasta näkee, en ottanut rinkkaa pois. Voimajuomaa oli myös hyvä ottaa lauttaa vetäessä. Juomapussi MUST vaelluksella.

Ylityksen jälkeen olisikin saanut olla kahluusaappaat. Saari oli todella märkä ja yksi seurueemme martoista taisi pyllähtää veteen. Pitäessämme taukoa Lakkalan perinnetilalla, saimme kuulla muidenkin pyllähtäneen kyseisellä osuudella. Saaressa oli reitillä parhaimmillaan lähes 20 cm vettä eikä pitkospuita missään. Siinä sitä vain tallottiin Natura-alueella puita jalkojen alle, jotta ei aivan polvia myöten suohon uppoaisi.

Pääsimme kuitenkin onnellisina Ylä-Murhille ja laitoimme ensitöiksemme teltat pystyyn. Telttailualueeksi sieltä sai kyllä etsiä tasaista aluetta. Käytössä olis ollut myös varaustupa. Ylä-Murhi sijaitsi harjanteella eikä siellä ollut minkäänlaista vesipistettä, vaikka Luontokeskuksessa niin kerrottiinkiin. Vesi haettii Suolammesta, joka oli noin 300 m päässä rinteen alapuolella... Paikka oli kuitenkin viihtyisä ja saimme rinkat yöksi kuivaan liiteriin, jossa olisi voinut myös nukkua. Aamukaste olikin niityllä aikamoinen, joten onneksi saimme rinkat kuivaan paikkaan yöksi ja suojaan eläimiltä.

Aamulla matka jatkui Pirunkirkon kautta takaisin Ukko-Kolille. Vaikka kuulimme monelta vaeltajalta, ettei Pirunkirkko ole näkemisen arvoinen, menimme sinne ja ihastuimme iki hyviksi. Luona oli hieno luonnonihme, vaikkei siellä paljoa nähnytkään. Pielinen helmeili sinisenä. Luola oli todellakin käymisen arvoinen. Lounastauon pidimme upealla näköalapaikalla nauttien samalla Pielisen upeista maisemista. Voisiko parempaa paikkaa enää toivoa.

Koli on upea kohde lähteä vaeltamaan ja täytyy myöntää, että lyhykäisyydessään päihittää vaativuudellaan mm. kaksi kertaa pidemmän karhunkierroksen, jolla vuotta aiemmin olimme. Nousut Herajärven kierroksella olivat todella raskaita ja laskun jyrkkiä. Soilla ei ollut pitkospuita lainkaan ollenkaan. Välillä aivan sääliksi kävi luontoa, joka oli kulunut paikoitellen aika lailla.

Lenkkareilla ei Heranjärven kierrosta kannata edes suunnitella. Nousuihin ja laskuihin ei ollut rakennettu portaita, kuten Lapin erämaissa. Polut olivat kivisiä ja puiden juuria täynnä. Itsellänikin vaikka on vaelluskengät on muistona isosta varpaasta lähtenyt kynsil. Onnistuin potkaisemaan alamäessä varpaani kaksi kertaa vaelluskengät jalassa. Maaston vaikeuden vuoksi pitää varata aikaa etappien välillä ja juuri tästä syystä kannattaa ottaa kartta mukaan Heräjärven kierrokselle.

Vettä kannattaa kantaa mukana hieman yli lasketun tarpeen, sillä voi olla, että seuraava puro onkin kuiva. Mustikoita oli pilvin pimein ja välillä olimme rinkat selässä ja pylly pystyssä mustikkapuskissa. Suosittelen ehdottomasti kulkemaan reitti vastatapäivää etenkin kesäaikaan. Vesipisteitä ei ole kovinkaan montaa välillä Kiviniemi-Ryläys ja matka Ryläykseltä lähteelle on erittäin vaikeakulkuinen.

Punkkitarkastus kannattaa myös kesäaikaan tehdä, sillä heinä ulottui välillä kainaloihin asti. Itse tarkistelin jalkoja ja käsiä aina tauoilla.

Matkalla Pallakselle

Tälle etapille matkaa kertyi 13 km ja kieli pitkällä odotimme pääsyä Pallakselle. Itse haaveilin kunnon pihvistä ja ranskalaisista potuista. Lähdimme matkaan aikaisin ja perilla Pallaksella olimmekin sitten jo 11 aikaan. Tutustuimme luontokeskukseen, jossa vaihdoimme myös vaatteet. Sitten vain hotellille ja syömään.... tai niin ainakin luulimme... :(

Pettymys oli suuri... ravintola aukesi vasta klo 15 ja taksi oli tilattu hakemaan meitä klo 15. No baari oli auki, mutta sieltä ei saanut kuin viinaa, pullaa, pasteijaa ja kahvia.... ei se auttanut... siideri maistui todella hyvältä.

Saimme kuitenkin sitten Muoniossa kunnon hampurilaisaterian bussia odottaessamme. Matka Rovaniemelle meni levätessä ja onneksi olimme ottanee luksuspaikat makuuvaunuun eli yläkerran osasto, joiden hyteissä oli omat suihkut. Olipa ihana käydä suihkussa ja mennä sitten lakanoiden väliin nukkumaan. Aamulla sitten herättiinkin Helsingissä ja alettiin haaveilemaan seuraavasta reissusta....

päivä 4

Hannukursta matkamme jatkui Nammalakurua kohti, jossa törmäsimme luonnonsuojeluliiton porukkaan. He oliva vuosittaisella retkellä ja viettivät mökissä useamman päivän... Illalla tulikin tunkua ja osa lähti seuraavaa laavua kohti... Olimme odottaneen kielipitkällä munkkipossua ja jouduimme pettymään.... Nammalakurun kahvio oli lopettanut toimintansa ja jäimme ilman munkkikaffetta.

Poroja oli paljon tuvan ympäristössä, ilmeisesti oli jäkälä hyvää...

päivä 3

Tappurin poromiestuvalta matkamme jatkoi kohti Hannukurua ja siellä olevaa saunaa. Aamu oli sumuinen ja ainoa päivä kun satoi vettä. Vesisade ei meitä haitannut, vaan virittelimme sadesuojat rinkkaan ja lähdimme vaeltamaan tunturisoille.

Onneksi oli tullut ostettua kunnon vaelluskengät, pysyivät jalat kuivina. Ennen Hannuntuvalle saapumista pidimme sadetta Pahakurun tuvalla ja söimme lounasta kaikessa rauhassa.

Hannukurussa majoituimme upeaan uuteen autiotupaan ja lepäsimme ennen saunaa. Sauna oli todella kuuma ja äkäinen, mutta oli ihana pestä liat pois. Talviturkkikin tuli heitettyä syyskyisen kylmässä lammessa Hannukurussa.

Tuvalle saimme yöksi taas saman nuorisoporukan kuin edellisenäkin iltana. Lettuja paistaessamme alkoi palohälytin laulaa niin, että se piti laittaa jäähylle ulos...

päivä 2

Etappi alkoi nousulla upeassa tunturikoivikossa kunnes puuraja tuli vastaan. Tunturin huipulle oli kasattu hieno Suomalaisen Sisun monumentti, johon mekin kortemme kannoimme. Vauhtimme oli leppoisa ja nautimme upeista maisemista ja väreistä. Päivä oli kylmä ja tuulinen, joskin sinisen taivaan alla ruskakin näytti vielä upeammalta. Olimme ekalla taukotuvalla Sioskurussa jo puolenpäivän aikaan ja totesimme, että jatkamme matkaa seuraavalle tuvalle. (kaupunkilaisina kun suosimme ekalla reissullamme mökkejä). Emme myöskään uskaltaneet ottaa liian suuria etappeja, kokemattomia kun olimme.

Seuraksemme Tappurin mökille saimme mukavan nuorisoporukan ja tupa täyttyi lattiaa myöten.

Enää ei voi kääntyä takaisin...

Tästä se sitten alkoi... 55 km Pallakselle. Etappi Pyhäkeron päivätuvalle sujui sutjakkaasti ja törmäsimme heti porotokkaan pitkospuille. Helsinkiläisinä neitokaisina videokamera kävikin heti ahkeraan. Yövyimme ekan yön päivätuvalla, josta matka jatkui seuraavan aamuna aikaisin. (minä toki näin painajaisia... ystäväni hylkäsivät minut rinkkoineen ja päättivät palata takaisin ottaen kaikki ruoat mukaansa. Mun olis vielä pitänyt kantaa niitten rinkat, ettäs kehtaavat...). Olin sitten unissani kieltänyt heitä ottamasta mun ruokia.

Mökillä majoittui meidän lisäksi Matteus, puolalainen poitsu, joka oli lähtenyt yksin liikenteeseen ihailemaan Lapin ruskaa.

Matkalla...

Rovaniemeltä alkoikin sitten viiden tunnin bussimatka kohti Hettaa. Matkan varrella ihailimme kaunista ruskaa ja söimme "eväitä". Jalat oli toki levottomat tulevasta ensivaelluksesta. Bussi saapui ajallaan Hettaan ja pienen vessatuokion jälkeen lähdimme etsimään Kaukoa, joka oli luvannut kyyditä meidän veneellään järven ylitse

Hetta-Pallas 2007

Matkamme alkoi Helsingistä yöjunalla Rovaniemelle. Helsinkiläisinä leideinä varasimme tietysti makuupaikat yläkerrasta, hyteissä kun oli oma wc ja suihku... Jotain luksustakin tarvitaan. Rovaniemellä meillä oli muutama tunti aikaa ennekuin bussimme kohti Hettaa lähti. Kävimme syömässä kunnon hotelliaamiaisen ja kiertelimme keskustassa. Toki kävimme tsekkaamassa Lordiravintolan sijainnin...