Herajärvenkierros 2009

Tänä vuonna vuorossa oli sitten Herajärven kierros 40 km heinäkuun puolessa välissä. Ryhmämme oli kasvanut kahdella eli viisi mimmiä lähti kierrosta vaeltamaan.

Starttasimme Helsingistä 14.7. aikaisin aamulla kohti Joensuuta, josta noukimme viimeisen vaeltajamme kyytiin. Yllätys, yllätys, vettä tuli kuin aisaa. Onneksi kiitos nykyisen teknologian, voi paikallissäätä seurata kännykästä sadekarttoineen päivineen. Kolilla ei sitten enää satanutkaan vettä, vaan sää kirkastui.
Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään. Luonto oli märkä ja heinä pitkää. Matkalla oli pari ihanaa niittyä.

Ensimmäinen etappimme oli Ryläyksen kota 10km:n päässä Ukko-Kolilta. Alkumatka oli helppoa ja suhteellisen tasaista, mutta Ryläystä lähestyttäessä alkoi maastokin muuttumaan. MUTAA, MUTAA ja MUTAA, kiva nousu ja lisää Mutaa.... Sade oli tehnyt rinteistä hiukan liukkaita....

Ennen Ryläystä oli lähde, jossa täytimme kaikki pullot ja purnukat. Itse Ryläyksellä kun ei vettä ollut ja seuraavallekin päivälle tarvittiin juomavettä ym. Nousu Ryläykselle oli rankka, mutta sen jakoi kun tiesi perillä saavansa kylmää lonkeroa ja notskilla paistettua makkaraan.

Kohdalla saimme olla keskenään, sillä muita matkalaisia ei sinne eksynyt. Kyllähän viisi naista hetkessä valtaa kodan ja tavarat oli hekessä levällään.

Hyvinnukutun yön jälkeen aloitimme matkan kohti Ylä-Murhin telttailualuetta. Sää ei olis voinut olla parempi, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöä riitti. Maisemat oli huikeita!

Nousuja ja laskuja riitti ja niiden kunnossa olisi ollut toivomisen varaa. Itselleni ainakin nousut olivat todella raskaita ja lopulta kiersin yhden matkasisaren kanssa Kolivaaran tietä pitkin. Oli mukavaa vaihtelua kävellä kuivalla tiellä ja ihailla maalaismaisemia. Osa poppoostamme kiipesi Kolivaaran kautta ja totesivat, että olipas huonossa kunnossa eikä polkua meinannut välillä erottaa.

Juomavettä oli suhteellisen hyvin saatavilla, kiitos sateisen alkukuun. Kartta matkalla oli aivan ehdoton, sillä sen avulla tiesi purojen sijainnit ja pystyi tietämään nousun ja laskun jyrkkyyden. Etenkin kuumalla kesäpäivällä vettä kuluu reilusti ja kuivana aikana pienemmät purot on kuivia.


Lounastaon pidimme Kiviniemen tilan pihapiirissä. Kiviniemestä lähdettäessä oli vuorossa Sikosalmen ylitys vetolautalla. Ja kuten kuvasta näkee, en ottanut rinkkaa pois. Voimajuomaa oli myös hyvä ottaa lauttaa vetäessä. Juomapussi MUST vaelluksella.

Ylityksen jälkeen olisikin saanut olla kahluusaappaat. Saari oli todella märkä ja yksi seurueemme martoista taisi pyllähtää veteen. Pitäessämme taukoa Lakkalan perinnetilalla, saimme kuulla muidenkin pyllähtäneen kyseisellä osuudella. Saaressa oli reitillä parhaimmillaan lähes 20 cm vettä eikä pitkospuita missään. Siinä sitä vain tallottiin Natura-alueella puita jalkojen alle, jotta ei aivan polvia myöten suohon uppoaisi.

Pääsimme kuitenkin onnellisina Ylä-Murhille ja laitoimme ensitöiksemme teltat pystyyn. Telttailualueeksi sieltä sai kyllä etsiä tasaista aluetta. Käytössä olis ollut myös varaustupa. Ylä-Murhi sijaitsi harjanteella eikä siellä ollut minkäänlaista vesipistettä, vaikka Luontokeskuksessa niin kerrottiinkiin. Vesi haettii Suolammesta, joka oli noin 300 m päässä rinteen alapuolella... Paikka oli kuitenkin viihtyisä ja saimme rinkat yöksi kuivaan liiteriin, jossa olisi voinut myös nukkua. Aamukaste olikin niityllä aikamoinen, joten onneksi saimme rinkat kuivaan paikkaan yöksi ja suojaan eläimiltä.

Aamulla matka jatkui Pirunkirkon kautta takaisin Ukko-Kolille. Vaikka kuulimme monelta vaeltajalta, ettei Pirunkirkko ole näkemisen arvoinen, menimme sinne ja ihastuimme iki hyviksi. Luona oli hieno luonnonihme, vaikkei siellä paljoa nähnytkään. Pielinen helmeili sinisenä. Luola oli todellakin käymisen arvoinen. Lounastauon pidimme upealla näköalapaikalla nauttien samalla Pielisen upeista maisemista. Voisiko parempaa paikkaa enää toivoa.

Koli on upea kohde lähteä vaeltamaan ja täytyy myöntää, että lyhykäisyydessään päihittää vaativuudellaan mm. kaksi kertaa pidemmän karhunkierroksen, jolla vuotta aiemmin olimme. Nousut Herajärven kierroksella olivat todella raskaita ja laskun jyrkkiä. Soilla ei ollut pitkospuita lainkaan ollenkaan. Välillä aivan sääliksi kävi luontoa, joka oli kulunut paikoitellen aika lailla.

Lenkkareilla ei Heranjärven kierrosta kannata edes suunnitella. Nousuihin ja laskuihin ei ollut rakennettu portaita, kuten Lapin erämaissa. Polut olivat kivisiä ja puiden juuria täynnä. Itsellänikin vaikka on vaelluskengät on muistona isosta varpaasta lähtenyt kynsil. Onnistuin potkaisemaan alamäessä varpaani kaksi kertaa vaelluskengät jalassa. Maaston vaikeuden vuoksi pitää varata aikaa etappien välillä ja juuri tästä syystä kannattaa ottaa kartta mukaan Heräjärven kierrokselle.

Vettä kannattaa kantaa mukana hieman yli lasketun tarpeen, sillä voi olla, että seuraava puro onkin kuiva. Mustikoita oli pilvin pimein ja välillä olimme rinkat selässä ja pylly pystyssä mustikkapuskissa. Suosittelen ehdottomasti kulkemaan reitti vastatapäivää etenkin kesäaikaan. Vesipisteitä ei ole kovinkaan montaa välillä Kiviniemi-Ryläys ja matka Ryläykseltä lähteelle on erittäin vaikeakulkuinen.

Punkkitarkastus kannattaa myös kesäaikaan tehdä, sillä heinä ulottui välillä kainaloihin asti. Itse tarkistelin jalkoja ja käsiä aina tauoilla.