ruktajärvi-sulaoja

Lähdimme aamulla aikaisin matkaan. Olimme edellisenä iltana sopineet mökissä majoittuneiden naisten kanssa, että lähdemme aikaisin ja että pakkaamme rinkat ulkona aamulla. Aamu oli raikas, mutta aurinkoinen. Matkaa oli enään 12 km ja aikaa sopivasti. Teimme jälleen eväsleivät ja keitimme kuumaa vettä termariin, jotta voimme juodan matkan varrella lämmintä teetä.

Matka taittui joutuisasti ja harjulla istuimmekin sitten nauttimaan näkymistä ja syömään leipää ja juomaan kuumaa teetä.

Otimme Sulaojan lähteellä viimeiset kuvan ja olimme aivan aikataulussa Sulaojalla. Meillä jäi vielä aikaa vähän puhdistautua ja vaihtaa kengät ennen bussin tuloa. Sitten ei muuta kuin tien varteen odottamaan bussia, joka tuli aivan ajallaan.

Täytyy myöntää, että oli mahtava päästä Inarissa lämpimään suihkuun ja sen jälkeen mennä syömään pitkän kaavan kautta.

Ensi vuonna sitten uuden kujeet...

Kuivi-Ruktajärvi

Matka jatkui koleassa, mutta aurinkoisessä säässä avotunturissä. Koko matka kulki käytönnössä avotunturissa. Reittiselostuksen mukaan maasto olisi helppokulkuista. Vointini aamulla oli aika kauhea, johtuen edellisen päivän kastumisestä ja flunssasta. Otin aamulla kunnon tropit, jotta matka taittuisi.

Matkalla tunturissa näimme vihdoin ja viimein niitä porojakin. Tähän asti oli näkynyt vain papanoita... ja olihan sitä välillä myös kivikkoista rakkaakin edessä.

Ensimmäisen levähdystauon pidimme Akukammilla noin 10 km päässä kuivista. Matkalla saimme myös muutaman vastaantulijan. Kammi oli täysin uusittu ja oli todella siisti. Kammi soveltuu myös yöpymiseen. Vanha kammi oli jätetty uuden taakse ja näytti kyllä aika kämäiseltä uuteen verrattuna. Tee ja voileivät maistuivat todella hyvältä ja minä otin vähän lisää troppia.

Ennen Njavgoaivin autiotupaa ylitettiin taas joki. Samalla otimme joesta juomavettä, sillä se alkoi olemaan lopussa ja tarvitsimme sitä ruoan laittoon. Maasto muuttui taas tunturikoivikoksi ennen autiotupaa.

Autiotuvalla laitoimme sitten iltaruoan. Tarkoitus oli syödä lihapullia ja spagettia, mutta lihapullat oliskin pitänyt paistaa erikseen, joten söimme kermapastaa tonnikalalla höystettynä ja hyvää oli. Pidimme tuvalla ihan kunnon tauon.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli vaeltaa Njavgoaivin autiotuvalle ja yöpyä siellä, jolloin päivälle tulisi mittaa 17,5 km viimeiselle päivälle jäisi 18 km. Halusimme kuitenkin ehtiä perjantaina aamubussiin eli 10.50 lähtevään linja-autoon, joten päätimme vaeltaa Ruktajärvelle asti yht. 23,5 km ja jättää viimeiselle aamulle 12 km.

Lapissa on mukava vaeltaa kesällä, kun aurinko ei laske. Myöhään illallakin näkee vielä kulkea...

Matka jatkui tunturissa tuntureiden reunaa pitkin, kunnes alkoi laskeutuminen ruktajärvelle. Minua odotti jälleennäkeminen makuupussini kanssa ja makuupussin kiilto silmissä askel oli aika reippaanpuoleinen... tytöt valitti, että pistin juoksuksi...

Jotta pääsisimme ajoissa matkaan, päätimme taas yöpyä tuvassa. Siellä oli meidän lisäksi pari naishenkilöä yöpymässä ja tupa oli lämmitetty todella, todella kuumaksi. Olimme perillä klo 21, joten söimme pikaisesti iltaupalan ja laitoimme kamat aamua varten mahdollisimman valmiiksi.

Kuivi

Tuvalle saapui juuri ennen meitä Helsinkiläinen mies, joka oli yksin matkassa. Hän kertoi meille näkemistään eläimistä. Autiotupa oli todella viihtyisä ja talvikäyttöönkin tarkoitettu. Talvella tuvassa on käytössä sisävessa, johon pääsee tuvan kautta. Puuvarastokin oli kätevästi tuvan yhteydessä, joten ulos ei sateessa tarvinnut mennä.

Sade loppui jonkin ajan kuluttua, mutta ilma oli todella sumuinen eikä eteen kauheasti näkynyt. Oli ihana saada kuivaa vaatetta päälle ja saimmekin suurimman osan kuivaksi ennen seuraavien saapumista, joten saimme heille tilaa. Yöllä tupaan saapui myös eksynyt Norjalainen pyöräilijä... Yöllä oli todella kova tuuli, lähes myrsky ja lämpötila aika alhainen, Joten onneksi poitsu suostui jäämään lämpimään tupaan yöksi ja yhdessä muiden retkeilijöiden kanssa annoimme hänelle ruokaa sekä evästä.

Aamulla oli todella kylmä ilma, vain 6 astetta lämmintä, mutta aurinko paistoi. Tukevan aamupalan jälkeen rinkat selkään ja menoksi kohti ruktajärveä....

Fiellu-Kuivin autiotupa

Vaelluspäivämme alkoi sateisissa merkeissä. Saimme aamupalan syötyä ja rinkan pakattua, niin alkoi satamaan. Onneksi teltta oli purettu ja pakattu, joten se ei kastanut. Veimme rinkat suojaan ja pidättelimme alkuun sadetta katoksen alla. Kun sade yltyi, siirryimme kammiin lämmittelemään tulen ääreen ja sateelta suojaan. Sade oli selkeästi kuuroluontoinen, joten odottelimme vain matkaan pääsyä. Samalla kirjoitimme kirjaan nimemme.


Sade loppui ja lähdimme saman tien matkaan kohti Kuivin autiotupaa. Tälle päivälle olimme suunnitelleen 21 km:n etappia sisältäen kuivin huipulla käymisen. Totesimme kuitenkin, että katotaan tilanne uusiksi sitten kuivin autiotuvalla, sillä sateella sinne ei halua mennä. Reitti jatkui Fiellulta jyrkällä nousulla portaita pitkin tunturiin, jossa reitti kulki koko matkan.

Parin kilometrin päässä reitti erkani Kevon reitiksi ja Kuivin reitiksi. Maasto oli mukavaa pehmeää varvikkoa ja matka taittui joutuisaan. Välillä laskeuduimme tunturipurojen varteen, joiden ylityksen jälkeen noustiin taas. Vaellettuamme jonkin aikaa näimme mukavat sade ja ukkospilvet edessäpäin. Pidimme sitten peukkuja etteivät tulisi päälle, mutta toisin kävi.

Helsingin helteet oli sulattaneet meittin aivot ja kunnon sadevarusteet oli tietenkin jätetty kotiin. saimme sitten niskaamme kunnon ukonilman ja kaatosateen ja kastuimme kunnolla. Kylmäkin oli aika tavalla. Päätimme pistäytyö Buordnajohkan telttailualueella, jos vaikka sieltä löytyisi suojaa sateelle ja ukkoselle, mutta ei. Söimme eväsleivät katoksen alla ja pohdimme suunnitelmia. Minä kaadoin kengistä vettä pois.... Matkaa tuvalle oli 4 km, joten päätimme jatkaa matkaa sinne ukkosesta huolimatta. Mitä nopeammin, sen parempi...

Yksi meistä käveli nopeammin lämmittämään tupaa meille valmiiksi. Tupa näkyi todella kauaksi ja ennen sinne pääsyä oli edessä vielä märkää suomätästä (pitkospuita oli siellä täällä) ja puron ylitys. Kumma juttu, kun ylityksessä yritti varjella kenkiä kastumasta, vaikka ne oli siinä vaiheessa sisältä jo aivan märät... Kyllä oli ihana päästä lämpimään tupaan kuivattelemaan ja lämmittelemään. Teimme nopeasti päätöksen olla menemättä tunturin huipulla ja päivämatkamme jäikin sitten 13 km, mikä tässä säässä oli hyvä saavutus.

Fiellun putous

Täällä vietimme toisen yömme ja tiedossa oli yö teltassa ilman makuupussia... Laaksossa oli sitten hyttysiä ihan kiitettävästi, joten ensimmäisenä oli tiedossa hyttysmyrkyn levittäminen. Siis kun teltta oli saatu pystytettyä ja vaatteet vaihdettua.


Tänään olikin illalliseksi vuorossa nötköttiö ja nuudeleita. Tällä kertaa meillä oli sitten hirvenlihanötköttiä. Koska tuuli pyöri laaksossa ei kaasukeittimella veden keittämisestä tullut mitään, joten siirryimme nuotiolle. Nuotion äärellä oli mukava istua eikä hyttysetkään häirinneet pahasti. Koko kattilallinen ruokaa myös kului hetkessä kolmen nälkäisen naisen käsittelyssä.

Fiellun maasto oli todella kivikkoinen ja hyvät telttapaikat oli kortin alla. Asiaa helpottamaan oli kaikilla telttailualueilla puisia lavereita, joista sai teltan alle tasaisen pohjan eikä mahdollinen sade kastellut teltan pohjaa.

Fiellulla oli myös hauskannäköinen kammi päiväkäyttöä varten. Aamulla saimme sadekuuron niskaan ja pidättelimmekin sadetta kammin suojissa ennen matkan jatkamista. Sadekuuron loputtua lähdimme heti jatkamaan matkaa, mikä sitten kostautui myöhemmin... olisi ehkä kannattanut kuunella säätiedotus...

Ruktajärvi - Fiellu

Tänään oli tavoitteenamme vaeltaa Fiellun putoukselle asti, jolloin maktaa kertyi yhteensä 18 km. Tämä reitin osuus oli reittiselostuksen mukaan vaativa ja erittäin kivikkoinen, joten emme suunnitelleen tälle päivälle liian pitkää etappia.

Aamu alkoi erittäin aurinkoisena ja jo yhdeksän aikaa aamulla oli lämmintä 20 astetta. Otimme siis housuista lahkeet pois ja pakkasimme takin rinkkaan. Reitti alkoi taas hiekkamaastossa tarpomisella. Ensimmäinen taukopaikka oli jo 3 km päässä Geavvogeašláttun telttailualueella. telttailualue sijaitsi pienen järven rannalla, joten emme voineet vastustaa kiusausta liottaa jalkoja järvessä. Tauon aikana alkoi taivas mennä pilveen ja vedimmekin lahkeet takaisin ja kaivoimme takin lähettyville. Laitoimme sadesuojat varmuuden vuoksi rinkkoihin. Pilvet kuitenkin hajaantuivat eikä sadetta tullut niskaan.


Telttailualueelta alkoikin sitten nousu avotunturiin, jossa reitti kulki lähes koko matkan Suohpášájan telttailualueelle. Avotunturissa pidimme pienen tauon isolla kivella istuen. Tunturissa tuuli todella navakasti ja tuuli oli kylmä. Vaikka oli jo 13.7. vastakkaisilla tuntureilla näkyi vielä lumisia laikkuja. Maasto oli todelle kivikkoinen ja raskaskulkuinen. Itsellä oli jalkapohjat todella väsyneet ja kipeät.

Suohpášájan telttailualueella pidimme pitkän tauon ja söimme lounasta upouudessa kodassa, joka sopi myös yöpymiseen. Tauolla sitten selvisi, että makuupussini oli pudonnut matkan varrelle ja metsähallituksen henkilö oli viemässä sitä Ruktajärven autiotuvalle... hmmmm eli loppureissu sitten mentiin ilman makuupussia... toivottavasti ei tule kylmiä öitä, etenkin kun seuraava yö pitäisi viettää teltassa...

Hyvin syödyn keittolounaan jälkeen matkamme jatkoi kohti Kevon kanjonia ja Fiellua. Matka Suohpášájan taukopaikalta kanjonille kulki aivan ihastuttavassa tunturikoivikossa. Ja sitten se kanjoni avautuikin aivan upealla tavalla. Pitkähkön valokuvaustuokion jälkeen matka jakui kohti avotunturia ja Fiellun putousta.

Kanjoni näkyi upeasti lähes koko matkan oikealla puolella. Maasto oli edelleen kivikkoista ja siellä täällä näkui lahonneita tunturikoivujen pätkiä, kiitos tunturimittarin kymmeniä vuosia sitten.

Sitten alkoikin pitkä ja toisin paikoin jyrkkä lasku kohti jokea ja edessä oli odottamamme/pelkäämämme joen ylitys vaijereiden avulla. Taksikuskimme oli kertonut veden olevan korkealla, joten..... Vesi ei onneksi ollut Fiellujoessa korkealla, mutta virtaus oli kova. Vaihdoimme ylityskengät jalkaan ja ei kun matkaan vuorotellen ja sitten vain hyvää telttapaikkaa etsimään.

Ruktajärven autiotupa

Tyypilliseen tapaamme, taivalsimme matkan aika reipasta tahtia... tais mennä noin 2,5 tuntia. Olimme tällä kertaa laiskoja ja päätimme mennä tupaan nukkumaan. Tuvassa oli meidän lisäksi pariskunta koiransa kanssa... Pariskunta oli menoss yöpuulle, kun saavuimme sinne, joten purimme rinkasta tarvittavat tarvarat ulkona ja lähdimme pesulle. Tytöt taiski käydä peräti uimassa, mutta itse toipilaana tyydyin vain uittamaan jalkoja jäisessä vedessä.

Ruktajärven autiotuvan läheisyydesä oli aivan ihana kotalaavu, josta avautui näkymät järvelle päin. Lähdimmekin kohti kotaa, jossa paistoimme iltapalaksi makkarat perinteiseen tapaan. Nuotiokon syttyi helposti, sillä hetkeä aiemmin kodalla oli pari kalamiestä keittelemässä iltakahveja. Makkara oli mukava huuhtoa alas kylmällä lonkerolla. Tämäkin muodostunut perinteeksi.

Kun maha oli ruokittu oli aika tehdä iltapesut ennen nukkumaan menoa. Samalla sai ihailla tätä upeaa öistä maisemaa, joka on kuvattu klo 00.17. Koska aurinko ei laskenut, oli vielä todella valoisaa.

Autiotuvan telttailualue oli todella iso ja viihtyisä. Virtaavaa vettä juomavedeski sieltä oli kuitenkin vaikea löytää, etenkin näin tyynellä säällä. Käytimmekin vedenpuhdistustabletteja juomaveden puhdistamiseksi.

Kuivin reitin valloitus...

Tästä se sitten lähti klo 18.50. Lentomme oli ajoissa Ivalossa ja otimme sieltä taksin kohti Ivalon keskustaa. Aikaa oli sopivasti ennen bussin lähtöä eli ehdimme käydä syömässä ja kaupassa ilman kiireitä.

Vaikka bussi oli hieman myöhässä, matka taittui joutuisaan. Kuski peräti odotti Inarissa pari minuuttia kauemmin, jotta yksi seurueemme jäsen kävi pudottamassa vaihtovaatteemme Villa Lancaan, jossa yövyimme pari yötä vaelluksen jälkeen.

Bussimatkan aikana oli jännitystä ilmassa ja saimme pari kunnon sadekuroakin niskaan. Sulaojan lähtöpisteella laitoimme kuitenkin rinkat lähtökuntoon ja sadesuojatkin varmuuden vuoksi päälle. Lähtöpaikalla oli jonkin verran sääskejä, joten vähän hyttysmyrkkyä tuli myös suihkuteltua.

Matkaa ekalle yöpymispaikalle meillä oli 12 km eli Ruktajärven autiotupa oli tavoitteenamme. Itse olin erittäin rajulla antibioottikuurilla ja hiukan pelotti, kuinka jaksan vaeltaa reitin kokonaisuudessaan. Vointi lähtöhetkellä oli ihan hyvä ja energinen, joskin nenä vuoti minkä ehti.

Vaikka alussa näytti, että saamme sadetta niskaan, alkoikin taivas kirkastua ja ilta lämmetä. Jo parin kilometrin taivaltamisen jälkeen sai takin ottaa pois ja loppumatka tulikin melkein taivallettua t-paidassa.

Maisema vaihtui alkutaipaleella tiheään ja vaikka maasto olikin helppokulkoista, se kumpuili jatkuvasti ylös ja alas. Maaperä oli toisinaan aika raskaskulkuista, sillä hiekka oli pehmeää ja antoi periksi. Maisemat kylläkin olivat todella upeita.


Luomusjärven harjulta oli aivan upeat maisemat järvelle ja tuntureille. Maasto oli toisin paikoin aika kivikkoista ja vaikeakulkuista. Reitti nousi ja laski vähän väliä ja osa nousuista oli suhteellisen jyrkkiä. Harjulla oli erikseen merkitty näköalapaikka, jossa pidimme pientä taukoa ennen matkan jatkamista. Kyllä mussutuspussin sisältö maistuikin taas hyvältä. Itse laitoin tässä kohtaa takin päälle, sillä ilta alkoi viilenemään.

liput hankittu

No nyt on lentoliput ostettu Ivaloon heinäkuussa. Pitkän pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että se on helpoin tapa. Pitäis vain suunnitella reittiosuudet, kiertosuunta, yms. Tarkoitus olis olla ainakin yksi yö jossain seudulla vaelluksen jälkeen ja rentoutua.

On ihana lähteä taas vaeltamaan. Olen aloittanut kunnon kohottamisen pyöräilemällä. Kaivoin fillarin talviteloilta viikko sitten ja nyt olen jo muutaman kerran pyöräillyt n. 8 km. Täytyy aloittaa varovasti ja lisätä joka viikko rasitusta. Tarkoitus olis loman jälkeen alkaa pöyräilemään töihin ihan säännöllisesti. Saa samalla liikuntaa ja aikaa ei kulu sen enempää kuin julkisilla.

Torstaina kyllä huomasin siitepölykauden alkaneen, mutta en anna sen lannistaa. Lääkettä kehiin ja hengityssuojain käyttöön.

kesää odottaessa

Kevättä ilmassa ja jalat vain haluaisivat olla jo vaeltamassa Lapin tuntureilla. Tarkoitus on lähteä heinäkuun puolen välin paikkeilla Kuivin reitille nauttimaan Lapin ihanasta luonnosta sekä hyttysistä....
Parhaillaan ystävien kanssa säädämme aikataulua lukkoon sekä kulkutapaa. Helsingistä on Sulaojalle 1200 km, joten autolla matka kestää. Lentää voisi halvalla, mutta rinkan perilletulosta ei voi olla aivan varma nykypäivänä. Otetaan ilomielin ehdotuksia vastaan.