Tästä se sitten lähti klo 18.50. Lentomme oli ajoissa Ivalossa ja otimme sieltä taksin kohti Ivalon keskustaa. Aikaa oli sopivasti ennen bussin lähtöä eli ehdimme käydä syömässä ja kaupassa ilman kiireitä.Vaikka bussi oli hieman myöhässä, matka taittui joutuisaan. Kuski peräti odotti Inarissa pari minuuttia kauemmin, jotta yksi seurueemme jäsen kävi pudottamassa vaihtovaatteemme Villa Lancaan, jossa yövyimme pari yötä vaelluksen jälkeen.
Bussimatkan aikana oli jännitystä ilmassa ja saimme pari ku
nnon sadekuroakin niskaan. Sulaojan lähtöpisteella laitoimme kuitenkin rinkat lähtökuntoon ja sadesuojatkin varmuuden vuoksi päälle. Lähtöpaikalla oli jonkin verran sääskejä, joten vähän hyttysmyrkkyä tuli myös suihkuteltua.Matkaa ekalle yöpymispaikalle meillä oli 12 km eli Ruktajärven autiotupa oli tavoitteenamme. Itse olin erittäin rajulla antibioottikuurilla ja hiukan pelotti, kuinka jaksan vaeltaa reitin kokonaisuudessaan. Vointi lähtöhetkellä oli ihan hyvä ja energinen, joskin nenä vuoti minkä ehti.
Vaikka alussa näytti, että saamme sadetta niskaan, alkoikin taivas kirkastua ja ilta lämmetä. Jo parin kilometrin taivaltamisen jälkeen sai takin ottaa pois ja loppumatka tulikin melkein taivallettua t-paidassa.Maisema vaihtui alkutaipaleella tiheään ja vaikka maasto olikin helppokulkoista, se kumpuili jatkuvasti ylös ja alas. Maaperä oli toisinaan aika raskaskulkuista, sillä hiekka oli pehmeää ja antoi periksi. Maisemat kylläkin olivat todella upeita.
Luomusjärven harjulta oli aivan upeat maisemat järvelle ja tuntureille. Maasto oli toisin paikoin aika kivikkoista ja vaikeakulkuista. Reitti nousi ja laski vähän väliä ja osa nousuista oli suhteellisen jyrkkiä. Harjulla oli erikseen merkitty näköalapaikka, jossa pidimme pientä taukoa ennen matkan jatkamista. Kyllä mussutuspussin sisältö maistuikin taas hyvältä. Itse laitoin tässä kohtaa takin päälle, sillä ilta alkoi viilenemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti