Fiellu-Kuivin autiotupa

Vaelluspäivämme alkoi sateisissa merkeissä. Saimme aamupalan syötyä ja rinkan pakattua, niin alkoi satamaan. Onneksi teltta oli purettu ja pakattu, joten se ei kastanut. Veimme rinkat suojaan ja pidättelimme alkuun sadetta katoksen alla. Kun sade yltyi, siirryimme kammiin lämmittelemään tulen ääreen ja sateelta suojaan. Sade oli selkeästi kuuroluontoinen, joten odottelimme vain matkaan pääsyä. Samalla kirjoitimme kirjaan nimemme.


Sade loppui ja lähdimme saman tien matkaan kohti Kuivin autiotupaa. Tälle päivälle olimme suunnitelleen 21 km:n etappia sisältäen kuivin huipulla käymisen. Totesimme kuitenkin, että katotaan tilanne uusiksi sitten kuivin autiotuvalla, sillä sateella sinne ei halua mennä. Reitti jatkui Fiellulta jyrkällä nousulla portaita pitkin tunturiin, jossa reitti kulki koko matkan.

Parin kilometrin päässä reitti erkani Kevon reitiksi ja Kuivin reitiksi. Maasto oli mukavaa pehmeää varvikkoa ja matka taittui joutuisaan. Välillä laskeuduimme tunturipurojen varteen, joiden ylityksen jälkeen noustiin taas. Vaellettuamme jonkin aikaa näimme mukavat sade ja ukkospilvet edessäpäin. Pidimme sitten peukkuja etteivät tulisi päälle, mutta toisin kävi.

Helsingin helteet oli sulattaneet meittin aivot ja kunnon sadevarusteet oli tietenkin jätetty kotiin. saimme sitten niskaamme kunnon ukonilman ja kaatosateen ja kastuimme kunnolla. Kylmäkin oli aika tavalla. Päätimme pistäytyö Buordnajohkan telttailualueella, jos vaikka sieltä löytyisi suojaa sateelle ja ukkoselle, mutta ei. Söimme eväsleivät katoksen alla ja pohdimme suunnitelmia. Minä kaadoin kengistä vettä pois.... Matkaa tuvalle oli 4 km, joten päätimme jatkaa matkaa sinne ukkosesta huolimatta. Mitä nopeammin, sen parempi...

Yksi meistä käveli nopeammin lämmittämään tupaa meille valmiiksi. Tupa näkyi todella kauaksi ja ennen sinne pääsyä oli edessä vielä märkää suomätästä (pitkospuita oli siellä täällä) ja puron ylitys. Kumma juttu, kun ylityksessä yritti varjella kenkiä kastumasta, vaikka ne oli siinä vaiheessa sisältä jo aivan märät... Kyllä oli ihana päästä lämpimään tupaan kuivattelemaan ja lämmittelemään. Teimme nopeasti päätöksen olla menemättä tunturin huipulla ja päivämatkamme jäikin sitten 13 km, mikä tässä säässä oli hyvä saavutus.